Kaksplus.fi

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Vauva syntyi 1.4!

3,2kg ja 49cm syntyi meille aprillipäivänä. :)

Vedet tosiaan menivät yllättäen ja piti lähteä ambulanssilla keskellä yötä 28.3 rv 37+6
Synnytys meni pitkän kaavan kautta ja päätyi vielä leikkauspöydällekin, joten ei aivan nappiin mennyt. Onneksi terve vauva saatiin ja itsekin ainakin melkein kunnossa.
Jos olet herkkä niin kannattaa olla lukematta tarinaa. LAITA NYT POIS, katso vain kuva. :D

Eli tosiaan veriset vedet meni aivan yllättäen yöllä ja soitin sitten tietenkin synnytyssairaalaan josta käskivät soittaa ambulanssin heti ja menemään makuuasentoon. Korkea vedenmeno oli ja sitä ei sitten enempää tullutkaan, mikä synnytyksen normaalin käynnistymisen kannalta huonokin asia. Vauva muutenkin poikkitilassa ja hyvin ylhäällä. Tehtiin kaksi ulkokäännöstä joista se rajumpi tuotti tulosta, vauva oli raivotarjonnassa. Yritettiin laittaa ballonkia eikä onnistunut. Sain pienen määrän sytoteciä josta ei tullut tulosta, sain toisen samansuuruisen eikä tulosta. Kokeiltiin kaksi kertaa ballonkilla kiskomalla eikä tuottanut kuin kipua, molemmat piti poistaa tyhjentämällä.
Jossain tässä seuraavien tapahtumien välissä vauva kääntyi itse perätilaan, sitten itse raivotarjontaan, sitten kääntyi perätilaan ja tehtiin uusi onnistunut kääntöyritys. En vaan yhtään muista missä välissä. Kalvot olivat kuulemma umpeutuneet koska vettä ei tullut enää sen ekan yön jälkeen, en edes tiennyt sellaisen olevan mahdollista.


Tähän meni kaksi ensimmäistä päivää.

Antibiootteja sain koko ajan tietysti ja jossain vaiheessa niitä oli kahta varmuuden vuoksi.

Sitten siirryttiin synnytyssaliin tipalle joka tuotti voimakkaat supistukset, kalvot myös kunnolla puhki ja synnys lähti käyntiin. Jouduin olemaan koko päivän makuuasennossa, koska vauva oli korkealla vielä. Hitto että halusin pois sängystä, mutta ei voi mitään. Turvallisuus ennen kaikkea.
8h supistusten jälkeen katsottiin tilannetta ja olin supistusten kivun takia varma että edistystä oli tapahtunut hurjasti ja olin ollut ilman kivunlievitystä(hetken kokeilin ilokaasua, mutta eipä se paljoa auttanut) jota jaksoin vielä ajatuksella, että eteni paremmin ja pian pääsisin pois tuskasta. Edistystä ei ollut tapahtunut ja aloin hillittömästi itkeä jolloin lääkäri patisti ottamaan puudutuksen.(onneksi) Tässä vaiheessa olinkin sen verran epätoivoinen huonosta tuloksesta, että otin lääkitystä MITÄ TAHANSA! Sain nukuttua taivaallisessa olotilassa joka johtui lääkkeestä(suosittelen lämpimästi!:D) ja sitten jatkui leikki. Kaksi päivää siinä vierähti ja edistystä ei vain tapahtunut, pelkkiä kipeitä supistuksia jotka eivät silti tehneet juuri mitään. Tällaisia voivat kuulemma olla juuri ns keinotekoiset supistukset. Lopulta kätilö pyysi lääkärin paikalle ja hän teki päätöksen leikkauksesta, syitä olivat tietysti pitkään kestänyt synnytys ilman edistystä, vesien meno jo 4pv sitten, tulehdusarvojeni nousu sekä nouseva kuume joka oli lopulta 39,5 astetta ja olokin sen mukainen.


Leikkauspöytä oli valmis hetkessä ja lähdettiin sinne. Sanoin aluksi, että ei enää jännitä, ei yhtään niin paljon kuin esikoisen aikana. Kun leikkaus aloitettiin aloin yhtäkkiä panikoida. Kuulin saksien äänen joka muistutti jänteisen lihan leikkaamista ja menin aivan hysteerikseksi, tärisin ja nyyhkytin vaikka kätilö ja mieheni yrittivät puhua ja rauhoitella. Heiluin pöydällä vaikka yritin olla liikkumatta. Vihdoin sitten kuului se ihana parkaisu ja rauhotuin hetkessä. Sitten tuli itku ilosta ja odotin vain koska näen vauvan ja hetkessä vauva olikin siinä sylissä. 10 pistettä tuli vauvalle ja kuumekin laski nopeasti. Mies ja kätilö lähtivät pesemään ja mittailemaan pikkuista ja minä heräämöön odottelemaan josko pääsisi vauvan luokse. Aluksi oli kauhea olo, sellainen että hilkulla pyörtyä ja myöhemmin luinkin, että hb oli laskenut alas, verenvuoto runsasta ja kuume varmasti vaikutti asiaan myös. Kuitenkin jo heräämöstä päästessä olo oli selkeästi kohentunut, kai ne siellä tiputtivat jotain, en muista enää. :D
 En ole varma muistanko ihan kaikkea ja muistanko tuotakaan mitä kirjoitin aivan oikeassa järjestyksessä, mutta huomauttakaa jos nyt jotain outoa jossain kohdassa on. Saa toki myös kysellä jos tulee mieleen jotain. Aika sekavia päiviä minulle ja myös miehelleni, että ei ihan kirkkaasti ole päässä kaikki.

NOH, ei voi väittää etteikö kaikkea olisi kokeiltu! Näin tämä sitten meni. Kätilö suositteli käymään juttelemassa vielä tapahtumista 2kk synnytyksen jälkeen ja kuulosti ihan hyvältä. Ei ehkä mikään mahtava kokemus nimittäin, vaikka päättyikin onnellisesti. Käytiin kyllä kätilön kanssa läpi kaikki tapahtumat, mutta itkuksihan se meni, vaikka väitin aluksi kaiken olevan ok. Niin ajattelinkin, hetkessähän sitä elää, mutta myöhemmin ne voivat alkaa vaivaamaan joten ihan kiva kun järjestävät tuollaista. :) Se tässä oli kyllä mahtavaa, että koko viikon sairaalassaolon aikana mukaan ei mahtunut yhtäkään tympeää tai millään tavalla ikävää kätilöä, lääkäriä tai ketään. Aivan mahtavaa porukkaa, täysi kymppi arvosanaksi henkilökunnasta! Ei tuota kyllä jaksaisikaan jos olisi ympärillä negatiivisia ihmisiä, ajatuskin etoo mitä jotkut ovat kertoneet kohdanneensa. :( Sellaisessa tilanteessa! Sain ihanan huonetoverinkin lapsivuodeosastolle ja ihan harmitti kun lähti päivää ennen minua ja olin sitten yksin. Vaihdettiin yhteystietoja ja aiotaan tavata kun asutaankin lähellä. Höpöteltiin ensimmäinen yö kokonaan aivan hormooneissa ja juttua riitti jokaiselle päivälle. Esikoisetkin miltei samaa ikäluokkaa niin hauska yhteensattuma! :)

Mutta tässä meidän reissun ihana tulos.


Laitan myöhemmin lisää kuvia, vauva-arki alkaa.

 Ihanaa onnellista kevättä! :)



13 kommenttia :

  1. Valtavasti onnea teidän perheelle :D

    VastaaPoista
  2. onnea ja toipumisia rankasta koitoksesta <3

    VastaaPoista
  3. Onnea uudesta rakkaasta! :) Miten Andreas suhtautui sun poissa oloon?

    VastaaPoista
  4. Ihanaa! oikein paljon onnea pienestä ihmeestä :) :)

    VastaaPoista
  5. Onnea ihanasta pikkumiehestä! Itsellä viimeisin synnytys oli aika samanmoinen, kolme päivää käynnisteltiin tipalla ja kipeitä supistuksia tuli jatkuvasti mutta mitään ei tapahtunut + vauva väärässä tarjonnassa ja ylhäällä. Leikkaukseen päädyttiin myös. Mutta tärkeintä on että lopputulos on turvallisesti maailmassa <3 Koitahan toipua!

    VastaaPoista
  6. Kiitoksia kaikille onnitteluista!

    Mia: Voi ei, ei kyllä mene aivan nappiin nämä. Onneksi siitä kaikesta tulee ihana palkinto, vaikka olisihan se ollut kiva saada vähän helpompaa reittiä! :D No onpahan tarina! Olen yllättävän hyvin toipunut ja mielikin korkealla jo. Vaikuttaa siihenkin se fyysinen olo merkittävästi. Joka päivä parempi ja parempi niin henkinenkin olo vain paranee. :) On nuo lapset kyllä niin rikkaus ettei sitä voita mikään!

    VastaaPoista
  7. Onnea kovasti koko perheelle! Oliko hän poika?
    Aikamoinen synnytystarina! Itselläni oli viime synnytys tosi kova pala, olen käynyt jälkeenpäin kätilön kanssa siitä juttelemassa, vieläkin (1,5 vuotta) myöhemmin välillä tulee itku jos sitä ajattelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poika tuli juu! :)
      Hienoa että olet saanut käydä tuota läpi. Halauksia! :/

      Poista
  8. Käytitkö Tens-laitetta? Oliko siitä apua?

    VastaaPoista
  9. Käytin kyllä, auttoi sen kahdeksan tuntia kun olin lääkkeettä. Sen jälkeen pyysivät ottamaan pois kun tarvitsivat spinaalia varten selän puhtaaksi ja sitten en kokenut tarvitsevani kivuttomana hetkenäni. Kun kivut palasivat ja kovina, en halunnut minkään kosketusta. Yritin sietää vain hengittämällä ja eniten auttoi se, että pääsin sängystä pois.

    Unohtui mainita kokonaan, hyvä kun kysyit! :)

    VastaaPoista

Mukavaa jos kommentoit! :)