tiistai 12. elokuuta 2014

Mitä, miksi, miten...?

- "Kaikki on siellä suurempaa" pitää paikkaansa. Annokset on suurempia, tiet on suurempia, sorsat ja oravat ovat suurempia (haha!) huonekalut on suurempia ja mikä vähän tuntui pahalta, lastenistuimet kärryissäkin on huomattavasti suurempia kuin Suomessa.

-Kodittomien näkeminen tuntuu pahalta, en tiedä tottuuko siihen. Se tuntuu täällä vielä todella korostuneesti, koska alue on varakasta, kauniit talot ja hienot autot, sitten tietä ylittää mies jolla ei ole edes kotia. Ihmiset sanoo, ettei saa vastata eikä kannata edes katsoa. En tiedä miksi, mutta olen totellut paikallisten neuvoja enkä ole pahemmin katsellut. Kai siinä on jotain perää? Onko? Kertokaa jos tiedätte. Siis esim jos joku pyytää rahaa niin miksi ei voisi antaa?

-Andreas toki piti asiasta, äiti ei niinkään, mutta täällä hotellissa on lapsille aamupalaksi sokerisia värimuroja, rinkeleitä, marmeladia, tortillaa, limua, vohveleita jne. Olemme sopineet, että saa ottaa kaksi pientä juttua ja toisen on oltava hedelmää. Lapset ovat tottuneet hedelmään tai kasviksiin aamulla ja tämä saa kyllä jatkuakin kunhan hotellilta pääsemme. :D







- Kuvittelin, että kun menen isoon markettiin sieltä löytyy laadukkaita lihoja ja kasviksia. Menin sitten Wall Marttiin joka minulle tuntematon juttu enkä varmaan uudestaan uskallakaan jos linjoja mietin. :D Pelkkää pakasteruokaa, suolattua purkkilihaa ja kaikenmaailman eineshässäkkää marketti täynnä. Jouduin kyselemään neuvoa Facebookin ryhmästä jossa suomalaisia Piilaaksosta ja neuvoivat menemään ns erikoiskauppaan, jotta saisin ihan perus jauhelihat ja kanafileet wokkeihini. Torilta sainkin jo ihanat kasvikset, lihat ja öljyt uupui. Eli säntään aina kerran viikossa järjestettävään toritapahtumaan haalimaan koko viikolle hyvät kasvikset ja lihat haen Whole Foodista ja tänään käyn vähän muissakin kaupoissa katselemassa valikoimia.

- Kaikki puhuvat ja lapset saa runsaasti huomiota. Keskustassa kun kuljet rattaiden ja isomman lapsen kanssa jalan, olet yksi tosi harvinaisista näyistä. Ihmiset pysähtelevät höpisemään lapsille ja isoimmat raavaimmatkin miehet ilmeilevät leikkisästi lapsille. Kyllä Suomessakin joskus, mutta täällä x10. :D Suomessa voi olla aika omissa oloissaan, täällä taas olen koko ajan valppaana hymyilemään takaisin tai kiittämään kohteliaisuuksista.

- Suomessa tunnen olevani puhelias ilopilleri, täällä tunnen olevani pelokas, pidättäytyväinen ja hiljainen ihminen. Yritän kovasti muuttua entistä puheliaammaksi. Toki olen vielä oikeastikin vähän hämilläni/pelokas kun kaikki on niin uutta ja pienen kulttuurishokinkin koen päivittäin. En ole niitä ihmisiä, jotka unelmoivat matkustelusta, enkä sitä ole kovasti harrastellutkaan, joten pala on aika suuri kerralla purtavaksi. Mieheni, joka taas on käynyt ympäri maailmaa paikoissa, sulattaa tämän helpommin, vaikka hän on meistä hiljaisempi ja rauhallisempi.

- Oikealle saa kääntyä punaisilla valoilla ellei iso kyltti toisin kerro. Ei ole kauhean luontevaa vain ajaa punaisia päin. :D

- Näillä on pakko olla jotkut jättimäiset setelilokerot lompakoissa kun pienetkin rahat on seteleinä, tippiä pitää olla seteleinä aina valmiina ja ei mene neppari edes kiinni. Muista se tippi ja sen suuruus niin eivät pidä sinua ihan tollona!

- Kun ylität rajaa, saat tuntea itsesi rikolliseksi niissä kuulusteluissa. Ei kannata panikoida, ne tekee sen kaikille mitä nyt katselin jo valmiiksi muiden kyselyitä. Kysymykset kysellään ilmeellä "kuitenkin teet jotain pahaa ja ihan varmasti olet joku rikollinen". Siitäkin huolimatta, että tulet taapero sylissä ja 4v perässä kuulusteltavaksi. Jotkut ohjataan jopa tarkempaan syynäykseen eikä syy välttämättä ole mikään ihmeellinen.

- Kukaan ei tunnu kävelevän mihinkään. Kun kysyin respasta onko kävelymatkan päässä mitään kauppoja, vastaus oli "hmmm no ei kyllä kävelymatkan päässä.." ja totuus sitten olikin, että 500m päästä löytyi kaikki mukavuudet. Eli sellainen ei-kävelymatka. Jalankulkijoita tuli vastaan yksi, tämäkin ulkomaalainen.

-En osaa käyttää ilmastointia, täällä on niin hemmetin kylmä että pahaa tekee, tänään käyn kysymässä asiasta. Juomat on joka kaupassa puolet kylmempiä ja hampaissa vihloo. Lavuaarissa on myös joku aivan kummallinen kovaa ääntä pitävä ruuanjätekaivo mitä en uskalla ensipelästyksen jälkeen pistää päälle. Tässä hotellikummallisuuksia...

Facebookissa on todella hyvä ryhmä Piilaakson suomalaisille jossa voi kysellä neuvoja ja jakaa fiiliksiä, sieltä olenkin saanut jo paljon yksityisviestejä ja kehdannut kysyä tyhmempiäkin kysymyksiä, suosittelen liittymään jos joku tänne aikoo. Helpottaa kummasti asioita!

Tässä vasta parin päivän fiilikset, näitä tulee lisää kunhan saan enemmän tuntumaa tähän maahan. 



Kuvia hotellilta.

Nyt uima-altaalle! ;)

4 kommenttia :

  1. Kiitos tässä oli osa mitä toivoinkin kuulla, lisää toivottavasti tulee kun asut kauemmin? Teetkö videobloggauksia koskaan jossa vastailet kysymyksiin?

    VastaaPoista
  2. Jos tulee tarpeeksi kysymyksiä niin kait sitä voisi, pitää varmaan tehdä joku kyselypostaus ensin vai miten nuo toimii? :D

    VastaaPoista
  3. Minäkin haluan päästä usaan! :/

    VastaaPoista
  4. Taisi olla melkoinen tarjous...

    Onnea!

    VastaaPoista

Mukavaa jos kommentoit! :)