Kaksplus.fi

lauantai 29. marraskuuta 2014

Vastauksia kysymyksiin arkisista asioista täällä

Pariin kysymykseen lupailin vastata vielä kunnolla ja nyt onkin hyvä toimeton hetki kun kouluhommat tehty ja kiitospäivät vietetty.

Kopioin ne nyt suoraan tähän, eli:

"Minua kiinnostaa juuri nimenomaan että millaista siellä on käydä ruokakaupassa tai vaikka leffassa. Arjestahan se elämä kuitenkin pääasiassa koostuu. Olen itse ujohko pikkukaupungin kasvatti, enkä ole ikinä missään isommassa kaupungissa edes käynyt, joten kulttuurishokki tulee kohdallani olemaan varmaan mieletön."

Ruokakaupassa oli aluksi hankalaa kun ei osannut yhtään kulkea oikeisiin paikkoihin hakemaan tiettyä tuotetta ja joka ikisen pienen asian löytäminen oli yksi iso haaste. Suomessa osaa jotenkin päätellä missä mikäkin mahtaa loogisesti olla, mutta en vieläkään ole ymmärtänyt millä logiikalla se sitä samanlaista suklaasiirappia voi löytyä viidestä eri nurkasta kaupassa. Ne kuuluu samalle hyllylle, eikö?!
Kaupat ovat yleensä paljon suurempia, mutta löydät sieltä runsaasti enemmän valmistuotteita ja pakkasia kuin Suomen perinteisestä kaupasta. Leivoksia on myös useissa ihan mieletön määrä. Erilaisia kauniita kakkuja, piirakoita, pullia, keksejä ja ihan kaikkea.

Leffassa en ole käynyt täällä joten en osaa siihen vastata.

"Yllättävän moni asia tuntuu olevan erilailla. Esim. ei siellä päin käsittääkseni juuri ilman autoa elellä. Sen lisäksi jotkin elintarvikkeet ovat kuulemma hyvinkin erilaisia. Olen kahvinautiskelija ja kuulin että kahvi on siellä pahaa. Ja vessapaperi ohutta. Keittiöissä on semmoiset pelottavat "jätelingot" (käyttääkö niitä joku oikeasti). Ja ihmiset puhuu oikeasti jotain toisilleen, jopa ventovieraat! 
Ehkä näitä juttuja ei itse siellä enää pidä mitään, mutta minun tilanteessani tämmöiset hassut pikkujutut kiinnostavat nimenomaan"



Olen ollut ajokortitta 3kk, koska en saanut ajokoetta ensimmäisellä kerralla läpi, mutta saan sen onneksi piakkoin kun nyt Suomessa käydessä sen ajokokeenkin sain läpi. Kyllähän se päiviä aika paljon rajoittaa, mutta asumme onneksi hyvällä sijainnilla jotta pääsemme puistoon, kauppaan jne ihan kävellenkin ja viiden jälkeen onkin sitten mies ja auto käytössä. 

Kahvi tosiaan on pahaa enkä ole onnistunut löytämään hyvää kahvia. Toimme 15 pakettia kahvia mukanamme, joten se riittää ehkä hetkeksi. Opin juomaan capuccinoa, koska se on ainoa hyvä kahvituote mikä mielestäni täältä löytyy ja sekin on Starbucsilta ainoastaan hyvää.

Vessapaperissa en kyllä ole huomannut mitään erityistä. 

Jätelinko on niin ihana, vaikka meinasin saada sydärin ensimmäisellä kerralla kun en ollut sellaisesta tietoinen ja painoin sen päälle. Kamala äänihän siitä lähtee, mutta ei ole viemäri koskaan tukossa kun voi vain hurauttaa ja ruuantähteet läpi vaan. Käytän sitä siis ihan joka päivä ja jo Suomessa käydessä se tuntui puuttuvan pahasti. Taitaa muuten olla laiton juttu Suomessa? En ole varma, mutta voisin uskoakin kun miettii jo mikä vaara tuollaisessa on jos joku kätensä sinne laittaa...auts.

Kyllä puhuu ja tosi moni, varsinkin kun on lapset mukana. Aika usein sanotaan poikkeavasta ulkonäöstä positiiviseen sävyyn, eli huomataan jo ennen suun avaamista, että ei todellakaan "kuuluta tänne", vaan kysellään meidän tarinaa ja syntyperää, höpötellään lapsille, kehutaan ja vastaavaa. Minun pitää aina muistaa udella asioita takaisin, etten vaikuta siltä kuin ei kiinnostaisi. Jään helposti odottelemaan, että nyt tuo kertoo tietysti itsestään kaiken, luonnollisestikin. Se utelu ei tule vieläkään niin luonnostaan ventovieraan seurassa. 
En tiedä mistä meistä huomaa parhaiten, ettemme ole jenkkejä, eli onko se vain vaaleus, muuten ulkoinen olemus vai mikä. Kiinnostaisi tietää mutta en ole kehdannut kysyä. Sanotaan kuitenkin, että "te ette varmasti ole täältä!".

Laittakaahan lisää sitä mukaan kuin tulee mieleen, näihin on helpompi jo vastata kun ovat niin selkeitä kysymyksiä. 





Nyt kun illat on jo vilpoisia niin sisälläkin on ihan kauhean kylmä. Jos ei pidä tuota hurisevaa lämmitintä päällä niin vilu tulee. Ulkonakin on syksyisiä värejä, mutta sitten on myös värikkäitä kukkia ja palmuja, päivällä taas voi olla hellemekossa. Tummensin Suomessa tukkaakin kun aurinko oli sen vaalentanut todella vaaleaksi, saa nähdä kuinka kauan se pysyy luonnollisemman näköisenä...


Arjessa sellainen ihana ja minusta ihmeellinen hetki on se, kun ajellaan pimeän tultua kotiin päin, ympärillä on suuret sokkeloiset tiet autoineen, radio soi, lapset katselevat väsyneinä hiljaa ulos, kuu makaa alaspäin ja joka puolella on vuoria taloineen jotka muodostavat valomeriä aina ylös asti. 


Tuo on aina sellainen oma ihana hetki illasta.

2 kommenttia :

  1. Löysin sattumalta blogiisi ja ihastuin kauniisiin kuviisi. Jään seurailemaan :) tervetuloa vastavierailulle. :)

    VastaaPoista

Mukavaa jos kommentoit! :)