Kaksplus.fi

perjantai 19. joulukuuta 2014

Pian 2v elää kuin puolivuotias

Havahduin ajattelemaan, että nyt elämä on vähän sillä rytmillä, mitä se olisi ehkä normaalin puolivuotiaan vauvan kanssa. Ruokaa lapsi syö myös kovin vaihtelevasti, yleensä huonosti ja todella pieniä määriä kerrallaan. Iltapuuro maistuu parhaiten ja sitä saattaa mennä pieni kulhollinenkin.

Heräilee tällä hetkellä hyvin vaihtelevasti ja vaikea sanoa edes mitään keskimääräistä lukumäärää, joten sanon vaikka 4-10 herätystä per yö. Herätykset eivät ikävä kyllä ole yleensä mitään havahtumisia ja kainaloon kierähtämisiä, vaan aika kovia huutoja ja rauhoitteluita. Elämä on edelleen hyvin rytmitöntä ja täynnä uusia yrityksiä. Ei siis tasaantunut koskaan kauhean selkeäksi, mutta ollaanpahan menty huomattavasti parempaan suuntaan.

Tilanne on kuitenkin sen verran hyvä, että voin sanoa rytmin olevan edes pienemmälle vauvalle normaali, toisin kuin silloin kun S oli jo yli vuoden, mutta heräili enemmän kuin normaali vastasyntynyt.

Tämä lapsi on todellakin antanut haastetta esikoisenkin edestä elämään. Pahimmasta selvittiin vaikka ihmeeliseltä se tuntuu kun muistelee miten paljon herätyksiä oli vielä puoli vuotta sitten. Joskus saatan muistella kyyneleet silmissä miltä se tuntui, tai miltä jotkut satuttavat vähättelyt iskivät siinä väsymyksessä. Pystyssä pysyttiin kiitos läheisten ja myös netin kautta sain hirveästi neuvoja ja tsemppejä. Vaikka niistä ei itse ongelmaan ollut loppujen lopuksi apua lapselle, kestipähän ainakin tämän lapsen äiti vielä kauemmin pystyssä.

Ilokseni huomasin nyt näinä kuukausina hätäkahvit-ryhmiä, voimaannuttavia tapaamisia ja vanhempien väsymyksen ymmärryksen lisääntymistä. Parempaan suuntaan siis menee koko ajan, vaikka joukossa onkin ne vähättelijät, mutta mitäpä niitä kuuntelemaan, on hienoa kun asioista voi puhua. Ei tarvitse olla mitenkään erityisen vaikeita lapsiakaan ja silti joskus väsyttää, saakin väsyttää, onneksi siihen ei tarvita kenenkään lupaa. Eikö se tavallaan kuulu vanhemmuuteen, että joskus väsyttää? Miksipä siitä ei siis puhuisi ihan rehellisesti. Todella hienoa toimintaa!

Kyseltiin nykytilanteesta Samuelin kanssa ja tässä sitä oli. 

Eikös aina kysellä huvittavasti, onko vauva ollut kiltti? Nyt saa sitten kysyä kaikkea erityisen tuhman vauvan äidiltä. Vaikka taitaa tuo numeronsa puolesta olla jo taaperoikäinen....




Tästäkin pienestä höpöttelijästä kasvaa jonain päivänä möreä-ääninen mies. Mielikuva naurattaa, mutta niinhän siinä vaan käy. Minun pienen pieneni kasvaa koko ajan ja sitten vain muistelen näillä kuvilla kun hän mahtui vielä syliin, kun hän oli vielä pehmoinen pieni höpsö poika. Tuntuuko aina toinen lapsi paljon pienemmältä kuin esikoinen samassa iässä, vai johtuuko se tästä vauvamaisuudesta? :D








4 kommenttia :

  1. Onko Samuel muuten kehityksessä jäljessä ikäisistään? Siis unien ja syömisten ohella. Käveleekö? Puhuuko? Onko uhmaa?
    Tuo "onko vauva ollut kiltti?" Kysymys on kyllä humoristinen :D meidänkin vauva oli "tuhma" eli kipeä aluksi, ja kehitys oli myös muuten hyvin hidasta kavereihin verrattuna. Vuoden ikäisenä ei kävellyt ja söi ehkä pilttipurkin verran päivässä, imetin vielä. Koko vauvavuoden meni hyvin sylivauvana tiheällä imetyksellä, liikkeelle lähti 10kk ryömien, käveli 1,4v. Mitään huolestuttavaa kehitysviivettä ei siis ollut, vaan ihan vaan hidas oppimaan ym. Nyt reilu puolitoistavuotias ja alkaa olla ottanut muut kiinni. Ja tämä on tapahtunut mielestäni aika nopeassa ajassa, muutamassa kuukaudessa! Nyt syö edes jotenkuten, joskus paljonkin. Kävelee, ymmärtää, leikkii ja on muuttunut kunnolla taaperoksi :) muutos tulee joskus, ja joskus nopeastikin. Voimia vaan sitä odotellessa :) vaikka huolet ja väsymys tuskin vielä siihen loppuvat ;)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut motorisesti ainakin edellä ja puhe tulee siellä keskikäyrillä, eli ei ole ollut mitään viivästymisiä. Kiitoksia ja hyviä jatkoja sinnekin! :)

      Poista
  2. Mä inhosin tuota kiltti vauva -kysymystä. Meidän Anni on ollut alusta asti huono nukkuja. Sekä yöllä, että päivällä. Kun muiden vauvat veteli 3h unia päivällä, neiti nukkui maksimissaan 45min. Öisin ei käytännössä nukkunut ollenkaan klo 05:00. Edelleen 2v 2kk heräilee öisin, mutta nyt ollaan herätyksissä enää noin 4 kerrassa, mikä on jo ihan mahtavaa. Tuntuu, että melkein saa nukkuakin.
    Huono syömäänkin neiti on ollut koko ajan. Tai maitoa kyllä on mennyt, mutta ei kiinteää ruokaa. Vasta nyt voi sanoa, että syö edes jonkinlaisia annoksia. Ja sitten tulee taas näitä päiviä, kuten tänään, kun tuntuu, että miten noilla leivänmurusilla elää.
    Muuten Anni on kyllä kehittynyt ihan normaalisti (no lähti myöhään kävelemään, mutta ei sitä enää huomaa) ja puhuukin keskivertoa paremmin. Että ainakaan sillä heräilyllä ei ole ollut kehitykseen vaikutusta, kuten jotkut ovat mua pelotelleet.
    Tsemppiä heräilyihin!

    Ps. Kerran ärsytti niin paljon tuo kiltti vauva -kysymys, että sanoin vaan, että ei kun tosi tuhma. Menihän kysyjä hiljaiseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisin että tuollaista kysymystä kysellään ennemminkin ajattelematta, siksi on lähinnä huvittanut... Nyt voin iloit siitä, että tänään meni koko (pieni) lautasellinen ruokaa, jes! Esikoinen on syönyt aina niin hyvin, että pitää aina muistaa häntäkin kehaista ettei ihmettele, kun huonommin syövää kehutaan enemmän kuin kaiken syövää lasta. :D Hänelle meni kaikki siemenseositupapupöperöt, tällä olen ottanut kunnon haasteeksi tehdä lapsesta kaikkiruokainen ja terveellisesti syövä poika. En vaan halua sitä lihapullalasta jolle pitää tehdä eri ruuat ja kuka joka ravintolan edessä isompana mankuu, että pitää mennä hänelle mieluisaan ravintolaan syämään kananuggetteja. Varmaan nimittäin saisinkin Samuelin syömään, jos aina tekisin ranskalaisia, mutta ei, en tule tekemään niin. Makaroonilaatikko maistuisi edes joskus, mutta koska se ei ole mitään terveellistä ruokaa, olen vaihtanut makaroonit täysjyvään, naudat kalkkunaan ja kasa porkkanaraastetta ja parsakaalia sekaan niin onpahan jo parempaa ravintoa. Laitoin miniporkkanoita yli puoli vuotta jokaisella annoksella viereen vaikka tiesin ettei poika niitä suostu syömään ja viimein toissapäivänä sitkeys palkittiin ja rouskutus alkoi. En pakota syömään, mutta aina tarjoan nenän eteen. :D Jos on joskus jotain herkkua, tarjoan vihannekset ensin ja sitten vasta herkun, kuten sen paneroidun kanafileen palasen. Joskus toimii.

      Poista

Mukavaa jos kommentoit! :)