Kaksplus.fi

maanantai 26. tammikuuta 2015

Alameda




Kun sain palautetta omien kuvien puutteesta niin siinä niitä nyt taas on. :) 






Nämä ranta- ja puistokuvat on otettu Alamedasta jonne ajaa meiltä aika nopeasti. Pyytelin, että käytäisiin rannalla piipahtamassa kun kelit on niin ihanat ja sinne sitten suunnistettiinkin. Pienempi oli kovin innoissaan pienistä aalloista ja taisi siinä kengätkin sitten vähän kastua. ;)


Pääsimme mieheni kanssa vähän kaksistaan altaalle rentoutumaan ja hetihän se meni uusien ideoiden kehittelyksi, lopulta meillä oli uuden sivuston alustava suunnitelma suullisesti käyty läpi ja ovesta sisään tullessa säntäsin jo koneelle powerpointin ääreen, että saisimme kaiken ylös. Sellainen romanttinen kaksistaan rentoutuminen se. Vielä pidän pimennossa mistä on kyse, mutta eiköhän näitä voisi jossain vaiheessa alkaa paljastelemaankin, vaikka tähän asti en ole niistä juuri kenenkään kanssa nähnyt syytä puhua... On helpompaa olla tietyissä asioissa nimettömänä, kun kritiikki ei ole niin henkilökohtaista. Turvallista... :D

Sitä raottaa elämästään sellaisia asioita mistä sitä kritiikkiä kestää kuunnella ja aika hyvin sitä onkin jo tottunut kuulemaan vaikka minkälaista kommenttia. Niin monessa asiassa kun on itsevarmuutta niin ei se näistä asioista nimettömänä haukkuminen juuri kosketa.
Joku kutsui sitä haukkumista bloggaamisen varjopuoleksi, mutta en oikein tiedä... tässä perheessä niistä tulee lähinnä vitsejä, koska ne ovat suurimmaksi osaksi menneet jo niin yli, että perimmäistä syytä voi vain arvailla. Olisi poistaessa voinut arkistoida ne johonkin, nyt harmittaa että varsinkin ne huonoimmat yritykset on pelkästään muistissa osittaisina. 

Epävarmuutta koen useimmiten kouluasioista ja varmaan samaan epävarmuuteen kuuluu noiden pienten ideoidenkin toteutus. En ikimaailmassa voisi julkaista täällä pientäkään tehtävää. No miksi pitäisikään, eihän ne tänne liity mitenkään, mutta noin ajatuksena...
 En ole niihin koskaan tyytyväinen ja joka kerta yllätyn jos saan hyvän numeron siitä.
 Kritiikin, sen asiallisenkin kuuleminen on ihan kamalaa. Posket punaisena helottaen kuuntelen/luen opettajan palautetta ja luulen saavani ykkösen, kunnes hyvin usein paljastuukin kyseessä olleen aika pikkuviilauksia ja numero onkin hyvä. Kauhea epäonnistumisen pelko vaikka ei se todellakaan maailmaa kaataisi vaikka saisinkin huonomman numeron sillä kertaa. Vähän voisi koittaa ottaa rennommin ja olla armollisempi itselleen, tuntuu olevan aika yleinen vika, eikö? Tunnistatko itsesi?

Mistä sinä olet epävarma?



Rentouttavaa alkuviikkoa kaikille! :)

2 kommenttia :

Mukavaa jos kommentoit! :)