Kaksplus.fi

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Uuni kiinni ja unitutkimuksiin

Vaikka Samuel on nyt nukkunut jo kaksi viikkoa erittäin hyvin, päätettiin ettei me tuota tutkimusta peruta. Siinähän käy juuri niin, että perumme sen ja heti seuraavana päivänä alkaa kahdenkymmenen herätyksen yöt ja takaisin tutkimusjonoon. (heh heh) Jos taas menemme, vaikutamme tolloilta siellä lapsemme kanssa joka ei herääkään niin paljoa mitä papereissa lukee ja saamme ilosta häpeillen pomppia kotiin elämään ihanaa elämäämme, eikö? 
Niin sen täytyy mennä!

Nyt Samuel herää vain pari kertaa joista toinen on yleensä pidempi ja raivokkaampi, puolesta tunnista puoleentoista tuntiin kestävä ja toinen vain pieni ulina ja nopea rauhoittuminen. Ei siis käytännössä yhtään mitään! Tämän voisi jo laittaa pelkän tottumisen/kauhukohtauksen piikkiinkin, onhan minunkin kovin vaikea nukkua kaiken tuon jälkeen. Joko en saa ollenkaan unta tai sitten herään keskellä yötä eikä uni enää tule, välillä nukun sitten ihan miten sattuu ja pitkälle päivää, nukahdan päiväunille ja luonnollisestikaan uni ei yöllä tule, mutta sitten ei välttämättä tule vaikka olisin edeltävänä yönä herännyt neljältä jalkeille. Elimistöni on sekaisin, se on tullut jo hulluksi tästä...

Ajateltiin väsyneinä aikoina, että me haluamme sen kolmannen lapsen "sitten kun meillä taas nukutaan ja on mukavaa", mutta nyt kun on ollut hetken mukavaa, se mukavuudenhalu todella iskee molempiin. Kaikki pienimmätkin vauvakaipuut ja kolmen lapsen haikailu on kadonnut täysin, haaveissani näkyy enää kaksi poikaa jotka kasvavat isoiksi miehiksi, ei muita. Ajatuskin kolmannesta saa kaiken näyttämään huonommalta ja ahdistavalta. Kun olen valmistunut, sitten vasta olisikin huono aika ja aika lipuu vain huonompaan suuntaan. Aivan väärä elämäntilanne, eli tässä ei nyt odotellakaan, se aika olisi nyt. 

Koska haluan aina jollain lailla päättää asiat, jotta voisin jatkaa elämääni, kävin läpi viimeisen raskauden kuvilla ja kirjoituksilla, syntymän ja kaikki vauva-ajasta jos ei sitä sitten koskaan tulekaan enää. En silloin ajatellut sen olevan viimeinen kerta, mutta nyt olo alkaa vahvistua siitä enemmän ja enemmän, piti se jotenkin etäisesti käydä läpi. Kertaakaan ei tullut sitä tuttua pistävää fiilistä, että voih kun meille vielä... ei ollenkaan. Nyt on niin mukavaa ja kaikki tuntuu olevan kohdillaan. 



Tämä kuva jossa valitsen kenkiä millä kävelen kotiin synnytyksen jälkeen on samaan aikaan koominen ja samalla jotenkin karmea kun mietin mikä aika tuosta on kahden vuorokauden päästä alkamassa.





Näin se sitten kuitenkin hurahti, pian vietelläänkin 2v synttäreitä pikkuiselle.


Niin moni on tätä kautta, facebookissa tai keskusteluissa kysellyt lapsihaaveista, että tuli tarve kirjoittaa tästä tänne. Näyttää nyt vahvasti siltä, että me jäädään perinteisimmäksi suomalaiseksi perheeksi lapsiluvussamme, muuten sitten teemmekin hyvällä tavalla kaikki väärin. 
Siinä me ollaan ainakin hyviä. ;)

5 kommenttia :

  1. Oi tuttua on tuo valvominen meilläkin.. Ja tuo, miten ainainen valvominen sekoittaa oman kehon ja nukahtamisesta ja nukkumisesta ei tulekaan mitään. Meillä valvottaa meidän esikoinen. Ollaankin vitsailtu, että hassua, että meidän kolme viikkoinen vauvakin nukkuu patemmin kuin meidän kaks vee. Välillä sitä ihmettelee, miten sitä pysyy järjissään, vai onko edes järjissään ja kuvittelee vaan olevansa...

    Meillä alkoi valvomiset heti synnäriltä, ja siitä lähtien meillä on menty huonoilla unilla. Toki on kausia, jolloin meillä on nukuttu paremmin, mutta se ilo on kestänyt vain hetken
    Meillä yöt ovat olleet katkonaisia tai sitten koko yönä ei ole nukuttu silmäystäkään. Rankkoja aikoja!

    Mutta tsemppiä teille! Ja toivotaan, että hyvä jakso jatkuisi<3



    VastaaPoista
  2. Oi tuttua on tuo valvominen meilläkin.. Ja tuo, miten ainainen valvominen sekoittaa oman kehon ja nukahtamisesta ja nukkumisesta ei tulekaan mitään. Meillä valvottaa meidän esikoinen. Ollaankin vitsailtu, että hassua, että meidän kolme viikkoinen vauvakin nukkuu patemmin kuin meidän kaks vee. Välillä sitä ihmettelee, miten sitä pysyy järjissään, vai onko edes järjissään ja kuvittelee vaan olevansa...

    Meillä alkoi valvomiset heti synnäriltä, ja siitä lähtien meillä on menty huonoilla unilla. Toki on kausia, jolloin meillä on nukuttu paremmin, mutta se ilo on kestänyt vain hetken
    Meillä yöt ovat olleet katkonaisia tai sitten koko yönä ei ole nukuttu silmäystäkään. Rankkoja aikoja!

    Mutta tsemppiä teille! Ja toivotaan, että hyvä jakso jatkuisi<3



    VastaaPoista
  3. Voi teillä siis jatkuu, loppuisipa se sielläkin! Halauksia*

    VastaaPoista
  4. Enpäs ole aikaisemmin lukenutkaan sun blogia, mutta nyt kiinnostuin näistä unijutuista! Meillähän on reilu kolmevee esikoinen joka ei ole elämässään nukkunut kuin alle 10 yötä huutamatta. Tällä hetkelle heräämisiä om ehkä noin 6 yössä keskimäärin, mutta hän ei enää huuda niin paljon. Syksyllä hän lopetti "demoniraivoamisen" niin kuin sitä kutsuttiin, saattoin huutaa ilman mitään kontaktia 1-1,5 tuntia. noin kolmesti viikossa, noin puolitoista vuotta. Nämä raivot siis muiden "normiheräämisten ja ulinoiden" lisäksi. Niin todellakin, nyt on jo helppoa kun vaikka hän herättää meitä niin ei kuitenkaan raivoa ihan päättömänä! Olenkin sitä mieltä, että melkein olisi kolmas lapsi tehtävä ennen kuin tottuu liian helppoo elämään ettei sitten ala kehtuuttaa alusta aloittaminen liikaa :D Kuopus 1,5v nukkuu paremmin, hänkin jonkin verran heräilee ja herää toki esikoisen huutoihin/sängystä karkaamiseen. Mutta kumminkin elämä on nyt helpompaa kuin vaikka vuosi sitten, jolloin reilu kaksvee karjuu minkä kerkee ja puolivuotias oli aivan mahdoton sekä päivät että yöt. Nyt kun mietin sitä aikaa niin ihmettelen kyllä miten sitä on edes jotenkin järjissään pysynyt :D

    Pitääkin lueskella enemmän näitä unijuttuja täältä! Meilläkin esikoinen kävi muuten eeg-tutkimuksessa unen takia, mutta mitään ihmeempää ei löytynyt. Seuraava askel olisi ollut sitten yöpyä sairaalassa ja tutkia yön yli, mutta ei sitten siihen kuitenkaan lähdetty. Alkoi myös vähentyä yöraivot ja sitten ovat loppuneetkin (koputan puuta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tehtiin tosiaan tuo unitutkimus ja tuloksena ei tullut mitään uutta. Kaikki oli ok, mutta tuollainen olisikin pitänyt tehdä pahimmassa vaiheessa ja sieltä olisi ehkä näkynyt jotain, tai sitte ei...mysteeriksi jää mikä niin valvotti lasta. :/

      Poista

Mukavaa jos kommentoit! :)