Lähin puisto on...




LINTSI! Arvaatte varmaan pienen pojan ilmeen kun hän tajusi asuvansa linnanmäen vieressä yli kuukauden. Päätettiin mennä sinne jokaisena päivänä kun se on auki, torstaista sunnuntaihin sitten linnanmäellä päivät. 





Olin ehkä maailman coolein äiti hetken kun kerroin, että olen ollut linnanmäellä muutaman vuoden töissäkin. Pienen pojan päässä pyöri varmaan mitä hurjimpia ajatuksia siitä kuinka äiti on ajellut junilla ja vedellyt vuoristorataa tukka hulmuten ja käynyt kaikkein pelottavimmissa laitteissa jatkuvasti ja KOKO KESÄN! "Söitkö sä vaan hattaraa koko ajan?", kun ajattelin luoda realistisempia käsityksiä työssä olosta, jota voi myös olla erilaisissa kahviloissa, ravintoloissa, kioskeilla ja niin edelleen. 

Muistan itse kuinka maailman makeimpana asiana pidin sitä, että äiti kertoi nuorempana työskennelleensä mäkkärillä. Sen jälkeenhän se oli "ihan vaan opettaja", miksi kukaan haluaisi olla opettaja jos voi olla mäkkärin kassalla töissä?!

Onneksi muistan niin kirkkaasti kaikkia hassuja ajatuksia lapsuudesta, osaan eläytyä täysillä siihen miltä lapsesta asiat aina näyttävät. Kiehtovaa saada elää ne vuodet nyt uudestaan tästä näkökulmasta.
Joskus haaveilen siitä, kun lapset sitten kertovat isona kaikkea kivaa, mitä he muistavat lapsuudestaan. Useimmille tuntuu jäävän kaikkia hassuja asioita mieleen, mitä me vanhemmat emme ole osanneet välttämättä ajatellakaan sellaisiksi ikimuistoisiksi asioiksi. Toivottavasti heille jää mahdollisimman paljon hyviä muistoja ja onneksi niitä ehtii luoda vielä vaikka kuinka paljon. :)










Tunnisteet: ,