Pikkuinen kioski

Andreas muisti Amerikan ajoilta kun ostettiin lapsilta itse tehtyä sitruunalimpparia dollarilla ja laitettiin viikonloppuna lapsille pieni myyntikoju tuohon talomme eteen jossa lapset sai myydä kuumaa kaakaota. Katselin salaa ikkunasta noita intoa puhkuvia ahkeria pikkutyyppejä ja pidin sormet ristissä, että edes joku ostaisi yhden kupillisen. Lapset oli puoliksi ostaneet omista rahoistaan maidot kaakaoihin ja näin siis "sijoittaneet" tähän leikkimieliseen yritykseensä. Onneksi heti tulikin ohikulkijoita jotka ostivat mukilliset, sitten tuli toinen pariskunta, kolmas ...ja kauppa kävi!


Hups, puolet kekseistä katosi johonkin!




"Sieltä tulee joku, oo ihan paikallas ny!"



Nyt lapset sitten laajensivat liiketoimintaansa ja alkoivat myydä kaakaon lisäksi keksejä. Suostuivat ottamaan hetkeksi pikkuveljenkin työntekijäksi, vaikka sille tarvitsi olla vielä henkivartija-äiti mukana jolla oli vielä pikkunallekin mukana. Henkivartija onneksi hyväksyttiin lähistölle vahtimaan, kunhan senkin teki mieli ostaa kaakaota! ;) Pikku työntekijän palkka maksettiin kekseinä ja lähtiessä keksinmurut poskilla kilautti kuppiin vielä vähän tippiä ahkerille yrittäjille. Kaupankäynti ilman ylimääräistä keksirohmua sai jatkua.






 Meillä on vielä sisävarastossa vaatekasseja purkamatta ja sieltä löytyy aina kaikkia aarteita, kuten toi ihana neulottu kaulaliinan ja pipon yhdistelmä (onkohan noille joku oikea nimikin olemassa??)! Koko ajan löytyy kaikkea kivaa lapsille ja meille aikuisille, en edes muistanut kaikkia kivoja kenkiä mitä omistan, kun ne on sullottu jo Amerikan jakson ajaksi "talvivarastoon" odottelemaan, että ne unohdetaan sinne. :D

Oletteko törmänneet näihin lasten mehukiskoihin Suomessa? Luulisi olevan yleinenkin hauskuus, mutta itse en kyllä täällä ole nähnyt kesäisinkään. Kokeilkaa, meidän lapset tykkäsi hirveästi!




Tunnisteet: , ,